Mitä olen oppinut KYLLÄn sanomisesta

Olen käynyt viime aikoina hyviä keskusteluja uskaltamisesta.

Kaikki alkoi pari vuotta sitten, kun luin kampaajalla ollessani Elle-lehdestä Pihla Hintikan haastattelun. Pariisissa työskentelevä Pihla kuvaili kuinka tärkeää hänelle on ollut lopettaa turha jahkailu ja jarruttelu silloin, jos hänelle on tarjottu jotain “liian upeaa” työmahdollisuutta.

Samaistun suuresti Pihlan ajatuksiin. Olen aiemmin kieltäytynyt useammasta kutkuttavasta mahdollisuudesta, usein siksi, että olen ikään kuin ajatellut, että elämän portaat tulee kiivetä järjestyksessä, yksi porras kerrallaan, eikä ole ollenkaan sopivaa hypätä suoraan yhden tai kahden portaan yli. Voi hupsuutta! Oi turhuutta!

(Hauska knoppi: Asuntoja rakennuttava ystäväni kertoi, että standardisoitu porrasväli on määritetty Suomen rakennuslaissa hyvin tarkasti ja yksittäisen portaan sallittu korkeus on suomalaisissa rakennuksissa eri kuin Ruotsissa tai monessa muussa maassa. Jos sinäkin uskot tällaiseen porrasetenemiseen elämässä, ajattele, että se, mikä on viisi porrasta Suomessa, voi olla 4 tai 6 porrasta jossain muualla. Siispä voit hyvin hypätäkin joskus yhden portaan yli.)

Nykyisin puhutaan paljon siitä, kuinka elämässä tulisi opetella sanomaan ei. Minä ajattelen, että minun tulee opetella sanomaan KYLLÄ: entistä useammin, entistä sydämellisin ja entistä painokkaammin.

Sen lisäksi, että KYLLÄ:n sanominen on vaikeaa jännittävissä ja uusissa tilanteissa, on se vaikeaa etenkin silloin, kun sydämeni kaipuu on jotakin turhaa. Jotain, mihin kuluu rahaa pelkän ilon tai nautinnon vuoksi, tai jotakin, mihin kuluu aikaa pelkästä ajankulutuksen ilosta. Minun uskaltamiseni liittyy usein juuri tähän: uskallanko tehdä sitä mitä haluan, vaikka se ei olisi ollenkaan hyödyllistä.

Siispä minulla on teille salaisuus: ostan niitä sellaisia vaaleanpunaisia Lego Friends -pakkauksia, joista rakennetaan pastellivärisistä legoista hevostalleja, jäätelökioskeja tai huvipursia, ja jotka on suunnattu 9–vuotiaille tytöille. Turhaa, mutta ra-kas-tan niitä. Erittäin paljon KYLLÄ Lego Friendseille.

Olen ottanut asiakseni uskaltaa sanoa KYLLÄ muillekin ihanille ja jännittäville asioille. Muutan esimerkiksi syksyllä Espanjaan ja pidän breikkiä töistäni. Ja perustinhan tämän saitinkin.

Härregyyd, mihin tässä päästäänkään, kun sanoo vain:

KYLLÄ.

Maljani voi ja saa olla ylitsevuotava. Ja sinun maljasi saa olla sitä myös.

-Konsultti Kinnunen