Mitä olen oppinut lohturyönästä

Nyssäkkä, jonka sisällä on lisää nyssyköitä, matkalla mökille pääsiäisenä 2022

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: heitä, joiden reput, laukut, takintaskut, pussukat ja nyssäkät on vuorattu vanhoilla kuiteilla, karkkipapereilla, kauppalistoilla ja liian pienillä kolikoilla, jotta niillä voisi koskaan maksaa missään. Ja sitten on heitä, joiden nyssäköissä ei ole mitään ylimääräistä.

Voit varmaankin otsikon perusteella arvata, kumpaan ihmisryhmään kuulun. Opin vasta äskettäin, että jälkimmäiselläkin tavalla voi elää, kun kurkkasin puolisoni tietokonelaukkuun ja löysin tavarat suorista riveistä muovitaskutettuina ja lokeroituna käyttötarpeen mukaan. Jaahas.

Ryhdyin pitämään silmällä nyssäköihini kertyvää anonyymiä ryönää. Mistä se tulee? Mitä se on? Hauskin tutkimuskappaleeni on musta pieni laukku, jonka vuorikangas on revennyt mustan aukon lailla ja siten mahdollistanut valepohjaryönän: nyt laukussani on kahdessa kerroksessa levinneitä pastilleja, messukäyntikortteja ja vanhoihin karkkipapereihin käärittyjä purukumeja. Toinen on virallista ryönää, toinen on hämäräperäistä underground-ryönää, johon törmää vasta, kun uskaltaa elää vaarallisesti ja ujuttaa kätensä vuorikankaan alle.

Tätä vanhaa kuvaa katsoessa ei heti arvaisi että asutan laukussani kahden kerroksen ryönäväkeä

Olen siinä mielessä henkinen kokoomuslainen, että uskon useimmiten onnistumisen avainten olevan itselläni. Silti en ole valmis “onnistumaan” laukkujeni siisteydessä. Olen kumman kiintynyt moskaan, jota työnnän vasemmalla kädelläni sivuun sulloessani oikealla kädellä tietokonettani irtonaisten ja rypistyneiden muistiinpanopapereiden sekaan. Ja miksipä en olisi?

Tällainen portable rojuläjä mahdollistaa sen, että milloin tahansa voin yllättyä positiivisesti: kappas, löysin laukustani pastillin! Kappas, täällä on viidenkymmenen sentin kolikko, jolla saan ostoskärryn haltuuni! Kappas, ystäväni tarvitsee tamponia: saisiko olla mini-, maxi-, vai Berliinistä vuonna 2017 ostettu turbokoko? Ooh, eikös tässä ole yksittäispakattu kosteuspyyhe juuri, kun bajamajasta loppui vessapaperi!

Tähän on tultu: satunnainen ryönä, jota kannan mukanani, oikeastaan kannatteleekin minua.

-Konsultti Kinnunen