Pitäkää hyvästä kiinni
Olin viime keväänä ylioppilasjuhlissa, joissa pappi piti puheen kirkassilmäisille valkohatuille. Puhe päättyi kolmeen sanaan.
Pitäkää
hyvästä
kiinni.
Liikutuin. Uskon, että siitä tässä kaikessa on kyse: hyvästä kiinni pitämisestä. Jos kykymme nähdä hyvää, arvostaa hyvää ja työskennellä sen eteen ehtyy, ei meillä ole enää mitään. Kuten viime kesänä kirjoitin, meidän on arvostettava ihania asioita, jotta elämämme olisi muutakin kuin lamaa, sairautta, sodanpelkoa, lainanlyhennyksiä, riitaa puolison kanssa ja sitä inhottavaa liejua, mitä kerääntyy sähköhammasharjan pohjaan.
Vuosi valmistujaispuheen jälkeen, nyt vaalikeväänä, tunnen rauhattomuutta.
Tuntuuko teistäkin siltä, että nykyisen keskustelukulttuurin kuninkaaksi on asettunut ärhäköiden älämölisijöiden joukko, joka listaa mikä kaikki on päin helvettiä, miten olemme luisumassa väistämättömään tuhoon ja kuinka lähes kaikki rakentamamme pitää moukaroida maan tasalle. Moni näistä kovaäänisistä pyrkii nyt eduskuntaan
– ja se on hyvä, sillä uskon aloitteellisuuteen –
mutta olen samalla huolissani siitä, minkälaista tulevaisuutta näin vihaiselta ja tuhoamisvimmaiselta pohjalta rakennetaan.
Meillä on paljon asioita, jotka toimivat erinomaisesti. Olemme maailman onnellisin kansa viidettä vuotta putkeen. Suojelemme metsiämme. Tuoreimman lompakkotestin mukaan olemme maailman luotettavimpia. Ja vaikka taloustilanne höykyttää meitä, yhä useammalla on työtä.
Meillä on myös kehitettävää ja meidän tulee mennä eteenpäin.
Mutta ihmiset, jotka hokevat kovaäänisesti kuinka vitun perseestä kaikki on ja kuinka paska maa Suomi on, jotka sulkevat silmänsä kaikelta siltä mitä olemme saaneet rakennettua, jotka pitävät kaikkea hyvää itsestäänselvyytenä, eivät mielestäni ole sopivia rakentamaan tulevaisuuttamme eteenpäin. Jos he eivät näe menneitä urotöitämme ja nykypäivän onnistumisiamme, miten he ymmärtäisivät minkään hyvän päälle.
En halua tulevaisuuttani – ja tulevien sukupolvien elämää – niiden käsiin, jotka eivät kykene arvostamaan mitään.
Siispä:
Pidetään hyvästä kiinni.
Ja rakennetaan samalla uutta hyvää.
-Konsultti Kinnunen