What would Lola do?

Otan riskin tässä tekstissä – saatan kuulostaa arveluttavalta sekopäältä.

Koska oman sekopäisyytensä tasoa on hirveän vaikeaa arvioida, ojennan käteni ja voit seuraavan informaation valossa arvioida omaa arveluttavuuttasi verrattuna minun vastaavaan. Joten tässä sitä mennään, katsotaan mitä tapahtuu: Minusta on kasvanut suuri alter egojen fani.

Olen vähintään 10 vuotta rokannut alter egoja yöelämässä. Tarkemmin ajateltuna siitä asti, kun muutin pois pieneltä kotipaikkakunnaltani Turkuun ja Helsinkiin, isoon maailmaan, jossa kaikki eivät tunne toistensa kotiosoitteita ja sitä, minkä värisellä skootterilla tai mopoautolla kukin kylillä ajelee. Niinpä ryhdyimme juhlimaan feikkipolttareita ja vitsikkäitä maailmanennätyksiä ja kokeilemaan mitä tapahtuu, kun antaa tyhmiin kysymyksiin tyhmiä vastauksia: Näytät siltä että oot töissä Ryanairilla – joo, jo neljä hyvää vuotta. Sitten sitä tietenkin joutuu puhumaan puuta heinää Ryanairista pari seuraavaa lausetta, kunnes vuorovaikutustilanne on ohi. Omanlaistaan stand upia kai sekin. (Huomio 1: Tämä ei ole kritiikkiä lentoyhtiötä kohtaan. Tämä on kritiikkiä pisteliäitä näytät siltä, että… -keskustelunaloituksia kohtaan. Huomio 2: Lienee räikeää kritisoida yhtään mitään, jos itse heiluu Apollossa muina valepursereina. Tätä juuri tarkoitin sillä, että saatan kuulostaa tänään arveluttavalta sekopäältä.)

Noh, se mikä oli ennen hiprakkaista hassuttelua, on nyt jokapäiväistä arkeani: alter ego -geimini on hiljattain laajentunut koko elämääni.

Kaikki lähti espanjalaisten ruokaravintoloiden ja kahviloiden tavasta pyytää aina asiakkaan nimeä kassalla. Voitte kuvitella, että

L-O-T-T-A,

it’s like Charlotte

but just the end

and add A

on painajaismainen asiakaspalvelutilanne jokaiselle viattomalle espanjalaiselle baristalle, jonka company policy pakottaa hymyillen tekstaamaan nimeni kuittiin pähkäillen samalla kirjoitetaanko englanniksi lausuttu A-kirjain aana vai eenä.

Kun tämä Alias oli pelattu kassalla kymmeniä kertoja, luovutin.

Vaihdoin nimeni Lolaksi. Ja maailmani parani heti.

Nyt kun pystyn tekemään tilaukseni espanjaksi ja espanjalaisella nimellä, henkilökunta on silminnähden ystävällisempää ja elämäni mukavampaa. Olen ymmärrettävämpi kokonaisuus. Nainen, jolla on valkoinen naama ja hidas, hellyyttävä aksentti – mutta tuttu ja turvallinen espanjalainen nimi.

 Uusi identiteettini on tuonut mukanaan yllättäviä hyötyjä. Lola on konkreettinen, vaikkakin hupaisa esimerkki siitä, että voin itse hallita arkeni haasteita. Toiminta > tuskailu.

Mitä muuta Lola voisikaan tehdä, kuin olla kansainvälinen kahvila-asiakas?  

Aloitin rytinällä talousmatematiikan kurssin, jota olin pitkään suunnitellut, mutta pitänyt liian työläänä. Ostin fantastiset mustat korkeavartiset nahkasaappaat, joissa on sopivasti Can I pull these off? -fiilistä, sitä sellaista voimaa, mitä hyvin istuvissa saappaissa on. Kerroin häpeilemättä ennen tenttiä opiskelukavereilleni, että lähden hakemaan kokeesta kymppiä, kun muut sanoivat ”kunhan vaan pääsis läpi”. Tervehdin jokaista luimistelevaa naapuriani väsymättä, vaikka he tekevät kaikkensa ettei katsekontaktia tarvitsisi ottaa.

Ulkoinen Lolani on tuonut sisäiseen elämääni toivottua halki, poikki ja pinoon -ajattelua:

cut the bullshit, let’s go.

Selitän tätä suu vaahdossa, vaikka eihän minun pitäisi olla yllättynyt. Lola on toiminnan muija.

Hänestähän laulettiin jo 50-luvulla:

Whatever Lola wants, Lola gets

I always get what I aim for. 

Sitten päivän tärkeimpään kysymykseen: Kuka sun alter egosi olisi ja mitä se tekisi?

–Konsultti Kinnunen